Second Message of Ayatollah Khamenei to the Western Youth in Finnish

Jumalan nimeen, armeliaan, armahtavaisen
Länsimaissa asuville nuorille,

Ranskan murheellisten, sokean terrorismin tuottamien tapahtumien jälkeen haluaisin jälleen puhua teidän kanssanne. Minusta on harmillista, että tämänkaltaiset tapahtumat luovat rakenteen keskustelulle, mutta tosiasia on, että jos kivuliaat asiat eivät luo maaperää yhteiselle keskustelulle ja ratkaisujen löytämiselle, niin niiden aiheuttama vahinko vain moninkertaistuu.

Kenen tahansa ihmisen kipu maailmassa saa hänen kanssaihmisensä surulliseksi. Kun lapsi kuolee lähimmäistensä kainalossa, kun äidin ilo muuttuu suruksi, kun aviomies kantaa puolisonsa kuollutta ruumista jonnekin, ja koko tämän ajan sivustakatsoja ei tiedä ovatko nämä kohtaukset viimeiset, mitkä hän tulee itse näkemään. Luonnollisesti tämä herättää tunteita kenessä tahansa. Kuka tahansa joskus rakastanut tai rakastettuna ollut tulee vääjämättä liikuttumaan nähdessään tällaista – tapahtui se sitten Ranskassa, Palestiinassa, Irakissa, Libanonissa tai Syyriassa.

Epäilemättä maailman puolellatoista miljardilla muslimilla on samat tunteet ja he kauhistelevat ja paheksuvat näitä tekoja ja niiden tekijöitä. Kuitenkin jos tämän päivän kipua ei käytetä paremman ja turvallisempan tulevaisuuden rakentamiseksi, niin ne muuttuvat vain katkeriksi muistoiksi. Uskon vilpittömästi, että vain teillä nuorilla on kyky oppia tämän päivän vaikeuksista ja käyttää niitä löytämään paremman tulevaisuuden ja tuoda länsi pois siltä väärältä tieltä, joka on saattanut sen nykyiseen allikkoonsa.

Terrorismi on nykyään meidän kaikkien yhteinen huolenaihe. On kuitenkin huomioitava, että se turvattomuuden tunne ja stressi minkä te tänä päivänä tunnette on eri kuin se mitä Irakin, Jemenin Syyrian ja Afganistanin kansat ovat kokeneet jo vuosikausia. Ensinnäkin, islamilainen maailma on kärsinnyt terrorismista ja väkivallasta laajemmin, enemmän ja pidempään. Toisaalta monet suurvallat ovat eritavoilla edesauttaneet tätä väkivaltaa.

Nykyään vain harva ihminen ei tiedä Yhdysvaltojen roolia al-Qaidan, Talibanin ja heidän edeltäjiensä luomisesssa. Tämän suoranaisen tuen lisäksi takfirismin[1] ja terrorismin kannatajat (joilla on kaikista takapajuisimmat poliittiset aatteet) nauttivat hyvistä suhteista länsimaiden kanssa, kun taas alueen demokratiaa haluavat pioneerit yleensä hiljennetään ankarasti. Lännen ennakkoluuloinen reaktio arabikevääseen on hieno esimerkki tästä ristiriitaisesta suhtautumisesta.

Toinen esimerkki tästä ristiriitaisuudesta löytyy Israelin valtioterrorin kannatuksesta. Palestiinalaiset ovat kärsineet tästä terrorismista viimeiset kuusikymmentä vuotta. Nyt eurooppalaiset ovat hetkellisesti vetäytyneet kotiensa turvaan ja pidättäytyneet menemästä joihinkin julkisiin paikkoihin, mutta vuosikymmeniin palestiinalaiset perheet eivät ole olleet turvassa siionisteilta edes omassa kodissaan. Mitä maailman nykyisistä vääryyksistä voi verrata siionistien setlementtien rakentamiseen?
Raskaasti aseistautunut sotilas ampuu naisen keskellä kävelykatua, koska hän osoittaa mieltään[P1] ;
jos tämä ei ole terrorismia, niin mikä? Eikö tätä pitäisi kutsua terrorismiksi vain sen takia koska sitä harjoittaa miehittävän valtion sotilaat? Vai eivätkö nämä tapahtumat enää herätä meissä tunteita yksinkertaisesti koska olemme nähneet niiden toistuvan televisioruuduissamme jo niin kauan?

Esimerkkinä lännen ristiriitaisesta logiikasta toimii myös sen lähivuosina tapahtuneet sotilaalliset hyökkäykset muslimimaihin ja siitä aiheutuneet lukemattomat uhrit. Ihmishenkien menettämisen lisäksi hyökkäyksen kohteena olleet maat ovat kärsineet suurta taloudellista vahinkoa ja niiden teollisen infrastruktuurin kasvu ja kehitys ovat joko hidastuneet tai kokonaan lakanneet.. Kaikesta tästä huolimatta heille vain töykeästi huomautetaan, että älkää esitelkö uhreja. Kuinka kansa, jonka maa on muuttunut raunioiksi, jonka kaupungit ovat tomun peittämiä, ei voi tuntea itseänsä uhriksi?
Eikö olisi parempi pyytää anteeksi, kuin kylmästi torua heidän vaikertelua? Muslimimaat ovat kärsineet yhtä paljon tästä vuosia kestäneestä tekopyhyydestä ja kaksinaismoralismista kuin aineellisistaa vahingoista.

Toivon teidän nuorison pystyvän muuttamaan tämän ajatusmallin ja kaksinaismoralismin, jonka tarkoitus on kätkeä pitkäaikaiset tavoitteet ja vääristää totuus. Mielestäni ensimmäinen askel rauhaa ja turvallisuutta kohti on uudistaa tämä väkivaltaisuutta edistävä ajatusmalli. Niin kauan kun kaksinaismoralismi vallitsee länsimaalaisessa politiikassa, niin kauan kun hallitseva eliitti jakaa terrorismin ”hyväksi” ja ”pahaksi”, niin kauan kun valtion intressit polkevat maahan ihmisarvot ja moraalit, ei tulisi väkivallan syitä etsiä mistään muualta.

Valitettavasti nämä ongelmat ovat vuosien varrella vaivihkaan juurtuneet länsimaiseen politiikkaan ja kulttuurin. Monet maailman maista ovat ylpeitä paikallisista ja kansallisista kulttuureistaan, jotka ovat edistäneet ihmiskunnan kehitystä sukupolvien aikana. Muslimimaat eivät ole poikkeus tälle. Kuitenkin tänä päivänä länsimaat, hyödyntäen kehittynyttä teknologiaansa, vaativat muun maailman mukautuvan ja noudattavan sen kulttuurillista mallia. Minusta on eräänlaista hiljaista väkivaltaa vaatiamuiden kansojen mukautumista länsimaalaiseen kulttuuriin sekä vähätellä muita itsenäisiä kulttuureja. Kaiken lisäksi tämä vähättely tapahtuu silloinkin kuin tilalle tulevalla kulttuuri ei ole kykenevä täyttämään edellisen paikkaa. Esimerkiksi väkivallan ihannointi ja epäsiveellisyys, joista on valitettavasti tullut sen näkyvimpiä elementtejä, ovat vähentäneet länsimaalaisen kulttuurin arvoasemaa, jopa sen ihannoitsijoiden keskuudessa.

Kysymys siis kuuluu: olemmeko me paheellisia, jos emme halua irstasta, aggressiivista ja tarkoituksetonta kulttuuria? Olemmeko niin huonoja ihmisiä, jos haluamme edes jotenkin estää tuon tuhoisan tulvan, joka vyöryää nuorisomme yli eri muka-taiteden kautta. En kiellä kulttuurillisen kanssakäymisen ja vuoropuhelun tärkeyttä. Se on positiivista, kasvua edesauttavaa ja rikastuttavaa, kun se tapahtuu kunnioituksella vastaanottavaa kulttuuria kohtaan. Päinvastoin pakolla syötetyt ja tökeröt yritykset ovat aina epäonnistuneet ja aiheuttaneet vain vahinkoa.

Valitettavasti Daesh ja sen kaltaiset ryhmittymät ovat tällaisten epäonnistuneiden kulttuurillisten pariutumisien tulos. Jos kyse olisi vain vakaumuksellisesta ongelmasta niin olisimme nähneet tämän ilmiön esiintyvän jo siirtomaakautta edeltävänä aikana. Kuitenkin historia kertoo meille, ettei asian laita ole näin. Historia vahvistaa kuinka kolonialistit tekivät yhteistyötä erään beduiini heimon kanssa vaaliakseen hylättyä ideologiaa ja kylvätäkseen ääriajattelun siemenet alueelle. Kuinka muuten eräästä maailman moraalisimmista ja eettisimmistä uskonnoista - joka vertaa yhden viattoman ihmisen tappamista koko ihmiskunnan tappamiseksi - voisi tulla Daeshin kaltaista saastaa?

Pitää kysyä miksi ihmiset, jotka ovat syntyneet Euroopassa ja vartunneet siellä liittyvät Daeshin kaltaisiin ryhmittymiin? Onko uskottavaa, että ihmiset vain muutamalla matkalla konfliktialuelle radikalisoituvat niin jyrkästi, että ovat valmiita täyttämään kanssaihmisen ruumiin luodeilla? Emme voi olla huomioimatta väkivaltaisuuden kulttuurissa kasvamisen vaikutuksia tämän suhteen. Tässä aiheessa tarvitsemme kokonaisvaltaisia analyyseja, jotka huomioivat myös piilevät tekijät. Ehkäpä tämä raivo, joka purkautuu muutaman vuoden välein tällä sairaalla tavalla johtuu vuosien taloudellisesta ja juridisesta epätasarvoisuudesta.

Joka tapauksessa teidän pitää selvittää, mitkä ovat yhteiskunnassanne piilevät ongelmat ja hoitaa ne. Haavat tulisi parantaa, ei pahentaa. Hätäiset reaktiot terrorismiin vain pahentavat tilannetta. Mikä tahansa hätäinen ja tunteisiin pohjautuva reaktio, mikä vain eristäisi ja pelottelisi Euroopassa ja Amerikassa asuvia muslimi yhteisöjä ja polkisi heidän oikeuksiaan entistä enemmän – yhteisöjä, jotka koostuvat miljoonista aktiivisista ja kuuliaisista kansalaisista – tulisi vain syventämään haavoja.

Pinnalliset toimeenpiteet ja reaktiot, varsinkin lainmuutokset, tulevat vain pahentamaan yhteiskunnan polarisaatiota ja johtamaan tuleviin konflikteihin. Esimerkiksi eräät maat ovat neuvonneet ja kannustaneet kansalaisiaan vakoilemaan muslimeja ja tämä epäoikeudenmukainen linjaus tulee kostautumaan, kuten epäoikeudenmukaisuudella on tapana. Muslimit eivät ole ansainneet moista kohtelua, vaan vuosisatojen saatteessa länsimaat ovat nauttineet muslimien tuomista hyödyistä, silloin kun he tulivat vieraina muslimimaihin nauttimaan sen rikkauksista, ja silloin kun muslimit tulivat länteen ja toivat mukanaan työnsä ja ajatuksensa.

Toivon, että tämä nuorten sukupolvi onnistuu luomaan perustan oikealle ja jalolle kanssakäymiselle islamilaisen maailman kanssa, joka perustuisi ymmärykseen eikä toistaisi menneitä virheitä. Tämän tapahtuessa tulisitte näkemään kuinka tälle vankalle perustalle pystytetty rakennelma tulisi varjelemaan sen rakentajia ja suomaan heille rauhan ja turvallisuuden tuoman lämmön ja antamaan heille toivoa kirkkaasta tulevaisuudesta.

Sayyid Ali Khamenei
29 marraskuuta 2015

[1] Kääntäjän huomio: takfirismi viittaa aatteeseen, jossa vain oma näkemys nähdään oikeaksi ja kaikki muut leimataan vääräuskoisiksi ja uskonluopioiksi ja heidän tappamistaan kannustetaan.
[P1]pitäisikö laittaa: osallistuu mielenilmaisuus tai ilmaiseen mielipiteensä